Kävin tänään hoidattamassa henkilökohtaista turhamaisuuttani Tampereella. Ajoin kovaa (mutta varovasti, äiti!), kuuntelin vanhaa, huonoa musiikkia ja uutta, parempaa musiikkia sekä ajattelin monta ajatusta.
Pieniä asioita, jotka jostain syystä liikuttavat minua syvästi: sormenjälkiä ohittavan auton takaluukussa, mikä johti minut ajattelemaan auton pakannutta henkilöä ja sen pientä elämää; vahingossa selvinnyt puolituntemattoman kutitusherkkyys; näennäisen merkityksetön lausahdus, joka paljastaa sanojan ajatelleen minua. Kuuntelin Kate Nashin Nicest Thing - ja Birds -kappaleita ja pohdin asioita, joita sanomalla voi kertoa välittävänsä (jälkimmäinen kappalevalinta osoittautui sittemmin sangen enteelliseksi, mutta siitä lisää tuonnempana).
Sulattelin edelleen viime päivien sattumuksia, koettaen asettaa niitä oikeisiin mittasuhteisiinsa. En onnistunut kovin hyvin.
Kotimatkalla sitten sain vastavärjättyyn ja -leikattuun tukkaani annoksen uuninlämmintä tiiranulostetta. Onneksi olin lähtenyt missiolleni pupunkallomyssyssäni, joten ensiapu löytyi lähempää kuin lähin peili. Kävelymatka Aleksis Kiven katua myöden ei koskaan ole tuntunut pidemmälle - etenkään, kun puolivälissä taivalta havaitsin matkaeväänäni mutustelemistani karkeista yhden, ison punaisen hedelmänamun takertuneen keskelle vasenta ulkoreittäni, näyttäen häiriintyneelle kasvaimelle.
Toiset onnistuvat olemaan elegantteja ja hillittyjä aina. Toiset eivät edes sitä erikseen yrittäessään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
toi on niin ihanaa kun tosiaan käy kaikkea tosi söpöä ja eleganttia ja ennenkaikkea hillittyä. mutta oikeasti taas, tollanen on paljon kiinnostavampaa, ja sussa saa niinkun vielä namin kaupan päälle :) oon aivan saletti, et jos oisin bongannu sut tolloin, oisin syönyt sen hyvillä mielin.
:) sä kyllä oisit, oot siitä ihana. ja kiitos muistakin kilteistä sanoista, nyt jos koska olen niitä vailla.
Lähetä kommentti