Oltiin Saaressa. Sää oli upea. Ruoka oli jumalaista. Veneen kaptenointi meni varsin tyydyttävästi. Naiset olivat mahtavat.
Vain mä en päässyt oikein siivilleni.
Sen enempää täällä vänisemättä: väsyttäisi ihan hirveästi. Ei fyysisesti, vaan sillä toisella tavalla. Niin paljon, ettei jaksaisi edes puhua. Haluaisi vain käpertyä jonkun sohvalle ja unohtua siihen.
Onneksi mun suosikki voitti juuri Rock of Loven. Jei.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mitenkään kehumatta, mutta tää mun sohva on aika luksus tuohon tarkoitukseen. :)
käpertely on toisinaan paikallaan, mä tein sitä koko viikonlopun ja nyt oon ihan uusi uljas nuu.
mäkin olin kauhean tyytyväinen että jes voitti, melkein liikutuin kyyneliin taas, tollaset teeveesarjathan on tunnetusti mun suurin yksittäinen itkettävä tekijä.
:) pitänee harkita sitäkin sitten, jos tää vielä jatkuu.
ja juuri ton kyyneljutun takia en oikein rohkene seurata tosissani mitään realityjä, paitsi paradise hotelin kakkosseasonia aion.
Hyvä, että teillä on ollut hyvät kelit. Täällähän ne on tunnetusti imeneet kurttua.
En arvellut, että tämä postaus pitää jättää lukematta ennen kuin olen streamannut vikan jakson itse mutta toisin kävi. Elokuvan "Anna hyvän kiertää" mukaisesti voin kertoa toisen kauden olevan jo kovaa vauhtia tekeillä. Sitten saa taas nauraa.
mähähä michaels jaksaa hämmästyttää analyyttisyydellään vaikka sen naama on jotenki kummalline. tostahan on väännetty jo kolmaski tuotantokausi et se siitä säälittävyydestä. ja oon edelleen syvästi kateellinen saaresta...
/f
Lähetä kommentti