Ollaan miss Dahlian kanssa lähdössä maanantaina polkupyöräilemään Ahvenanmaalle. Jostain syystä mua jännittää aivan tolkuttomasti, enimmäkseen sillä hyvällä ja kutkuttavalla tavalla, mutta myös hiukan huolestuttavasti ja panikoivasti.
Mä olen tehnyt pyöräretken ennenkin, vuonna 2003 kierrettiin Dahlian isosiskon kanssa Saimaata. Koko viikon aurinko porotti pilvettömältä taivaalta, kummaltakaan ei mennyt kumi pyörästä, teltta ei falskannut kuin viimeisenä aamuna. Reitit piti, ainakin suurimmilta osin, ja reidet tiivistyivät uskomattoman kireiksi. Eikä edes riidelty yhtään, vaikka välillä väsytti ja sattui ja nälätti ja pissatti, mitä nyt noin fyysisellä matkalla saattaa sattua.
Miksi mua siis jännittää?
Jotenkin tuntui kohtuuttoman haasteelliselle löytää eilen verkosta ohjeita, millä sinne ensinnäkin pääsee, mikäli ei tahdo hyödyntää Vikingin tai Siljan porauslauttoja.
Sitten jo peruskoulussa tolkutettu tilannehan on se, että kyseisellä saarella käytetään lähinnä ruotsia; millä hitolla mä voin sitä enää osata, kun olen viimeksi joutunut selviämään sillä yli kymmenen vuotta sitten? Eilen tosin harjoiteltiin, är det fulfillning?, dubbelnoll och trippeltre, kan du gissa redan?, ja tänään mulle kerrottiin, että siellä saattaa pärjätä ihan tällä ensimmäisellä kotimaisellakin. Mutta onko se epäkohteliasta vaatia palvelua suomeksi? Eihän täälläkään saa palvelua ruotsiksi kuin Stockalla, eikä sielläkään aina välttämättä.
Sitten mitä jos nyt ei paistakaan vaan sataa, eikä mulla ole kunnon kuoriasua toisin kuin Dahliksella. Sitten sä kastut, siinä kaikki.
Ja entäpä, jos tyrä ryhtyy kurjaksi ja tekee musta ruikuttavan sääliön. Sitä varten sä just pakkasit ne Panacodit ja Norflexit mukaan, eikö totta?
Päivätaipaleet ovat murto-osia Saimaan-kierrokseen verrattuna. Lainapyörälaukuissa on näköjään oikein asialliset sadepussit mukana. Me ollaan kuitenkin vielä sielläkin oman maan rajojen sisällä, ja siis jos jotain oikeasti huonoa käy, niin päästään nopeasti kotiin. Fillari tosin on vielä Kelliksellä ja se ainoa vedenkestävä takki Saaressa, mutta molempien pitäisi hoitua mulle huomisiltaan mennessä. Rahoituspuolenkin pitäisi olla järjestyksessä.
Päätän pyrkiä kohti vähempää vakavuutta. Siitähän tässä kaikessa taas on kyse, koska oikeasti mä olen varma, että reissu onnistuu mainiosti ja meillä on hurjan viihtyisää.
Eikö vain?
lauantai 2. elokuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvin se menee. Muista keulia vähän sitten.
Voi olla, että mä joudun skipidiskippaamaan tämän illan, kävely kauppaan ja takaisin kirvoitti valtavan hien pintaan. Mä taidan olla kipeä siis. :(
sotkeha mallasmuro reippaasti menemää. myö sinnuun uskotaa, et sie tiellä pysyt. mie tääl hoilaan sheena is a fathör makhör. sedät tykkää
/f
Lähetä kommentti