Käytiin näkemässä Batman. Mä olisin tahtonut pitää siitä vieläkin enemmän, niin monet olivat sitä mulle suitsuttaneet. (Ja eikö olisi lystimpää, jos sen elokuvan nimi olisi tosiasiassa Night's Knight? Tai suomennos edes että Pimeä ritari? Haha.)
Heath oli loistokas. Se ei ollut yllätys.
Mun mielestä kyseessä oli selvä Manhattan-allegoria, enkä ollut koskaan ajatellut Gotham Cityn olevan saari. Ei se kuulemma saari olekaan vaan niemi. Haavoittuvainen yhtä kaikki, minä tuumaan.
Olen aina ollut sitä mieltä, että Batman on kaikkist kovin supersankari mitä on. Sehän on itse asiassa täydellinen antikäsite: super vailla erityisvoimia, sankari lain ulkopuolella. (Tajusin juuri, että kuvailuhan tyhjentää kätevästi myöskin westernelokuvien hyvispajatson. Ja Robin Hoodinkin, tarkalleen ottaen. Voiko tämä olla puhdasta sattumaa?) Lisäksi se on traaginen hahmo - kenties traagisin lajissaan. Se on ihminen, eikä mitään puoliksi mies, puoliksi lepakko -huttua.
Toisin sanoen siis se, että mä sanon tahtoneeni pitää elokuvasta vielä enemmän ei suinkaan tarkoita sitä, etten olisi pitänyt siitä. Ymmärrättehän?
Otsikkoon palatakseni: onkohan niitä sellaisia olemassa?
Ihmisiä, joiden ainoa pelimotiivi on ajankulu?
EDIT: Ohoh, tänään on menty yli 10000 kävijän. Huisaa, kiitos väestö!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti