Tiedättehän sellaisen infantiilin typeryyden, joka panee ihmisen tekemään aina täsmälleen vastoin kieltoa?
Kun jokin on niin kammottavaa tai pelottavaa, ettei oikeastaan tohdi katsoa, mutta silti raottaa silmien eteen nostamiaan sormia juuri sen verran, että tulee tirkistelleeksi silti.
Tai kun ilmassa leijuu etova tai kuvottava haju, ei voi olla nuuhkaisematta toistuvasti, että onko se vieläkin yhtä paha kuin äsken.
Kun johonkin ei ehdottomasti missään tapauksessa saa koskea, ei siitä saa pidettyä näppejään erossa.
Kun jotakin ei vain pitäisi - olisi parempi ettet edes - ajatella, päähän ei mahdu oikeastaan mitään muuta.
Kun koettaa kieltää itseään välittämästä, see if I care, ei yhtäkkiä voikaan.
Lakata piittaamasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
eläimillä on toi sama, tai ainakin punkilla, se aina katsoo marsuja vaikka ne pelottaa sitä.
mulla ei oo mitään sanottavaa. paitsi et sulta saatu anopinkieli kukoistaa! :)
Tulipahan vividisti mieleen se vanha satu paratiisista karkoituksesta... se vaan tuli mieleen. Ja sanavahvistuksena oli pahaenteinen pbvhiv!
Lähetä kommentti