Onko ollut vastatuulta?

- Sullahan oli se loma tossa?
- Joo, oli. Ja minkälainen! Hurjasti tapahtumia, erilaisia maisemia, uusia ja vanhoja tuttavuuksia, autoja, busseja, junia, lauttoja, losseja, polkupyöriä. Hyvää ruokaa ja paljon juomaa. Rusketusta ja kummallisia unia. Ässää!
- No mites tää sun viimenen viikko, etkös sä ollut jossain reissussa taas?
- Ahvenanmaalla oltiin, fillaroimassa. Tulin just kotiin, ja elämä tuntuu vielä vähän kaoottiselle ja... oudosti pyörivälle.
- Millasta oli, oliko vastatuulta?
- Sitäkin. Säät oli aivan äsyristä, paitsi keskiviikkona, jolloin oli täydellistä. Mutta ihmeen vähän sää meitä hidasti. Nyt pitäisi enää ratkaista, riittääkö normaali konepesu poistamaan sen kostean tunkan kuteista vai täytyykö ne esims polttaa.
- Poljitteko paljon ja missä kaikkialla?
- No. Me startattiin maanantaiaamuna seiskalta Kampin bussiterminaalista, bussailtiin Turun kautta Kustaviin ja Vuosnaisiin, josta ekat lauttamatkat Åvaan. Siitä sitten Brändön halki Torsholmaan, josta lautalla Hummelvikiin ja lopulta vielä bussilla Maarianhaminaan. Sieltä yön nukuttuamme tositoimiin eli pyörän selkään: ti Maarianhamina - Kyrkoby / Storby, n. 40 km; ke Kyrkoby - Godby (- Tjudö - Godby), n. 60 km; to Godby - Kastelholma - Vårdö, n. 30 km; pe Vårdö - Hummelvik, n. 4 km, jonka jälkeen bussilla ja lautoilla Turkuun; la Turku - Naantali, n. 17 km.
- Mitä, bussilla mantereelle? Eikö teidän pitänyt palata vasta juurikin lauantaiksi sinne kylpylään?
- Alkuperäisen suunnitelman mukaan kyllä, mutta sikamaisen sään vuoksi luovutettiin hieman aiemmin ja vietettiin perjantaiyö Turussa tuttujen nurkissa, koettaen jälleen sopeutua sivilisaatioon. Lauantaina kuitenkin paikkailtiin vähän ja polkaistiin vielä viime töiksemme sinne Naantaliin.
- Mitäs kaikkea siellä sitten oli nähtävää ja koettavaa?
- Hirveän pientä siellä on, bongattiin yksi ainoa Alko koko saaristossa! Välimatkat kylien välillä on pikkuruiset ja maasto enimmäkseen tasaista. Luonto on omituisesti tavallaan hyvin saaristolaista, matalia säänpieksemiä mäntyjä, kiviä ja kallioita, kanervaa ja jäkälää; toisaalta taas se on eteläruotsalaisen alavaa ja viljavaa, vehmasta ja kuvakirjamaista. Kovasti siellä on elikoita: lehmiä, lampaita ja hevosia vähän joka talossa. Nähtiin myös shetlanninponin kokoinen sika, joka oli aika pelottava ja onneksi siis aitauksessa.
Nähtävyydet on melko niukassa: Kastelholmin linna, Bomarsundin rauniot, erinäisiä kirkkoja, Eckerön posti- ja tullirakennus. Shell-museo, Elvis-ravintola, Tjudön viinitila ja Stallhagenin olutpanimo.
Ihmiset eivät oikeasti puhu välttämättä ollenkaan suomea: mitä nuorempi henkilö, sitä haluttomammin. Monet myös puhuvat lystikkäin sanavalinnoin: Dahlis soitti erääseen majapaikkaan kysyäkseen, onko vapaata ja aloitti keskustelun tiedustelemalla, puhuuko keskustelukumppani suomea. Tämä vastasi: "Kuuntelen."
Aivan yhtä ennakkoluulotta alettiin sitten itsekin kommunikoida ruotsiksi, ja tultiin valtaosan aikaa mainiosti ymmärretyksi. Varmasti nekin sai meistä monet naurut.
- Okei. No entä se kylpylä?
- Hurmaava! Kovin lemmenlaivakitschinen, messingissä ja turkoosissa kaakelissa täysin pihtailematon. Lapsekkaan ylelliselle tuntui tepastella valkoisessa jättimäisessä kylpytakissa (täysin commandona!) pitkin poikin käytäviä, ähistä hetki kuntosalilla, temmeltää vesijumpan tahtiin altaassa ja kellua huoletonna hienopesuohjelman lämpöisessä vedessä ulkoaltaan satunnaisessa auringonpaisteessa; tilata useita pullollisia kuohuviiniä pöytään, vastaanottaa asiantuntevaa ja altista palvelua ja jättää siitä hyvästä 20 euron tippi tarjoilijalle; tulla norjalaisen semigoottitytön liehittelemäksi, Elvis-miehen tanssiinhakemaksi ja selkäreppumiehen seivaamaksi.
Kotimatka oli tänään melko vaisu.


Huomenna pitää palata töihin.
Kylpyamme olisi nyt vielä tavallistakin ihanampi.
En keksi mitä haluaisin syödä.
Miksi asiat ovat niin monimutkaisia, eivätkä koskaan yksinkertaisia?