Mikä on tämä nykytrendi, jonka kollektiivisen harhaluulon mukaan ilkeys on älykkyyden merkki? Aiemmin, hamalla katkeralla yhdeksänkymmentäluvulla näin kuvittelivat vain Mattiesko ja Jyrki, mutta viimeisten vuosien aikana tämä älyä ja empatiaa väsyttävä myrkyllinen malli on levinnyt yltympäriinsä kokemuspiiriämme.
Äsken telkkarista tuli kai Kauhukeittiö, ja katsottuani Gordon Ramsayn otsasuonien lailla pullistelevia porsaansilmiä ja vinhasti huojahtelevia kitarisoja puolitoista minuuttia, tunsin vain voimakasta halua läpsäyttää. Ketä tahansa, mutta kernaiten juuri Gordonia itseään.
Mitä nämä realityn "auktoriteetit" pyrkivät saavuttamaan silkalla vittumaisuudella? Ja minkälaiset kokelaat - milloin miss Kalakukko-, milloin seuraava Yhden Hitin Ihme- - suostuvat heidän suidensa pieksemiksi: sellaiset, joiden opettajat eivät ala-asteella uskaltaneet pitää luokassa kuria hyväksikäyttö- ja pahoinpitelysyytteen pelossa?
Mitä paskaa?
Miksi minusta tuntuu, että jokaikisessä paikassa, yhteydessä ja tilanteessa puhutaan vain rakastumisesta ja lisääntymisestä? Aihe, joka minua kiinnostaa nyt vähemmän kuin kenties koskaan. Aamun Hesarissakin oli laaja ja maallikolle perinpohjainen artikkeli aivoista - ja tunteista. Ikään kuin tässä maailmassa ei enää muuta olisikaan.
Tänään kaupassa allekirjoittaessani pankkikorttikuittia unohdinkin äkisti, mitä mun siihen pitikään kirjoittaa. Näkisin olevani matkalla kohti onnellista turtumusta.
Olen nyt jo niin monta päivää peräkkäin viettänyt tyhmänä, rumana ja lihavana, että kostoksi söin äsken neljä suklaakeksiä, niitä sellaisia jotka on Kuosman mielestä liian luomuja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
anteeksi nyt että innostuin näin järjettömäksi, mutta mullakin on tsiljoonas trl-päivä menossa, ja musta tuntuu, että se johtuu siitä, etten oo nähny sua. nyt vaan oon saamassa korvatulehdusta eli en tiedä, onko tämä jatkuva, jos olen huomenna estynyt saapumaan pelipaikalle, koska tasapainoaistini on heikentynyt, en saa suuta auki ja kaula possumaisesti turpea.
niin ja hiljaa, mun mielestä jos ei saa sanottavaansa ulos ilman huutoa ja pilkkaa, on se vain huonoa. paljon hienompaa on olla lempeästi kuiskaten yhtä vaikuttava.
Huutaminen on itseilmaisun väkevä muoto, se on vain omimmillaan esim. hardcore- ja grindcore-musiikeissa. Ehkä Gordon haluaisi salaa olla Rotten Soundin tai Raised Fistin laulaja?
Rakastuminen ja lisääntyminen olisi paikallaan. Niiden asemesta tuleekin juopottelu ja lihoaminen vain. On se jännä.
Yksi idiootti-oksettava-ylipainoinen ilmoittautuu täälläkin. Ja olet oikeassa. KAIKKI ja KAIKKIALLA puhutaan vaan just siitä. Vithy.
ihana vertaistukiryhmän kokous! ootte kaikki oikeasti ihania, fiksuja, hemaisevia sekä aivan hyvän kokoisia, ja sen lisäksi teillä on omananne mun kiintymys <3
ja voi nuu EI, toivottavasti et olis pois huomisesta (eli siis toivottavasti olisit kunnossa), koska muuten... mulle saattaa tulla itku enkä uskalla mennä ollenkaan. kerta reinokaan ei ole vielä varma eikä tk eikä miero eikä dahlis eikä frida. snyhyy.
miero: huutaminen on jees, mutta kuvatunkaltaisissa tilanteissa se ei kyllä mun mielestä auta viestin perillemenoa lainkaan. tilanne on toki toinen mainitsemissasi musiikinlajeissa, ja tiedän että tiesit ja kaikki tietää kaikista kaiken. länkynlänkyn, en vaan voi lopettaa.
ja suhteet pimppiin! vai mitä. eikun siis. no, pois minun silmistäni.
HAHAHAHAAA! HAAHAA! söin kovasti kolmiolääkkeitä ja nukuin niin etten enää oikein voi sanoa pomolle, etten voi tulla töihin, joten voin tulla vaikka väkisin, etenkin jos muut ovat noin kykenemättömiä antamaan eksakteja lupauksia. niin siis voin paljon paremmin nam. ostin rautamehuakin.
niin ja mustakin sellaset ällöttävät vauvapuhujasuhteilijat ja me:ittelijät vittuun! HILJAA? oikeasti, sellainen kuvottaa kaikkia maailman ihmisiä.
Lähetä kommentti