Trust no-one.

Hyi hitto mä sanon.
Eilisessä Hesarissa oli pikku-uutinen, jonka otsikko kuului jotenkin että Isäpuolet syytteessä hyväksikäytöstä, ja musta se kuulosti niin kummalliselle, että otsikon vetoamana luin sen. Jutun pihvi meni seuraavasti: hämeenlinnalaisella kolmen lapsen äidillä oli ollut kronologisesti peräkkäin kaksi avomiestä, joista kumpikin oli käyttänyt perheen kaikkia kolmea tytärtä seksuaalisesti hyväkseen useiden vuosien ajan. Nainen ei ollut kyennyt puuttumaan asiaan, koska oli ollut jutun mukaan riippuvainen kyseisistä miehistä. Mitä helvettiä, mä sanon: mitä helvettiä? Missä vaiheessa lasten teko saadaan viimein lisenssinvaraiseksi toiminnaksi? Eihän noin voi olla, ei vain voi. Mille tuntuisi tietää pilanneensa kolmen nyt jo täysi-ikäisen (tai "lähes täysi-ikäisen") lapsensa elämän ihan vain omalla kyvyttömyydellään?

Hankalista ja isoista asioista on jotenkin aivan ylettömän vaikea puhua. Tai no, puhuminen itsessään on helppoa, mutta sen pään auki saaminen on työlästä, pelottavaa ja rasittavaa. Ujostuttaa katsoa silmiin, jännittää sanoa mitään ettei kuulosta banaalille, kornille tai melodramaattiselle - ja ennen kaikkea pelkää vastapuolen reaktiota. Usein asioiden ääneen sanominen on lopulta kuitenkin kovin puhdistavaa ja vapauttavaa, vaikka sen seurauksena olisi toisinaan kipeitäkin asioita ja raskaita päätöksiä.
Kokonaan oma lukunsa ovat ne ihmiset, joiden kanssa onnistuu kyllä luomaan sellaisen vapaan keskustelun kulttuurin, mutta joiden kanssa sanat eivät koskaan johda tekoihin asti. Siinä ollaan jonkinlaisen merkillisen ambivalenssin äärellä: puhuminen toimii juuri kuten pitääkin henkisellä tasolla, mutta fyysisen tason muuttumattomuus turhauttaa ja synnyttää uusia ahdistuksen aiheita. Puhumattakaan siitä, miten hoopoksi sitä itsensä tuntee jauhaessaan kahdeksatta kertaa samasta aiheesta, samaa kantaa puolustaen. Eikös tämä aihe ole jo loppuunkäsitelty vähitellen?

Tämä viikko on ollut niin täynnä äksöniä, yllättäviä käänteitä ja hämmentäviä vetoja, ettei mikään ihme etten taas osaa nukkua vaikka väsyttää niin ettei eteensä näe. Viikonlopuksikin on luvassa kivoja juttuja, mukavia tarjoutumisia ja kerrassaan odottamatonta jaloutta. Millähän mallilla maailma maanantaina onkaan?