Tänään vietän viimeistä laatuiltaa vanhan, uskollisesti palvelleen kumppanini kanssa. Suhteemme on ollut läheinen, jopa kiihkeä, sekä luotettava: se ei ole pettänyt minua kertaakaan, vaikka sen ympärillä onkin annettu ymmärtää moisen olevan jos nyt ei trendeissä, niin tapana ainakin.
Olemme viihtyneet toistemme seurassa, ja se on ottanut tyynesti minun kokeiluni ja trippailuni uusien asioiden pariin.
Ennen kanssani viettämiään vuosia se piti seuraa isoäidilleni, jolta sen luonnollisen poistuman myötä perin.
Huomenna sen paikan ottaa monilta ominaisuuksiltaan ylivertainen lajitoveri. Tunnearvoa uudella ei kuitenkaan vielä ole, meillä ei ole yhteistä historiaa emmekä tunne toistemme toimintatapoja.
Hyvästi, vanha televisioni. Oli ilo.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti