Edellisestä näin pakottomasta viikonlopusta on kulunut aikaa, niin paljon, että tunsin kaipaavani jotain, mutta niin epämääräisesti ja hahmottomasti etten enää itsekään muistanut, mitä. Tarvitsen oikeassa suhteessa itse valittua sosiaalisuutta ja umpimielistä yksinäisyyttä voidakseni toimia, ollakseni niin hyvä kuin voin: keilaamista, ulkona syömistä, punaviiniä, ystävien tapaamista, kulttuuria, vaatekaapin siivoamista. Tämä on se, mikä on pitkään puuttunut.
Tämä on se, mitä on tänä viikonloppuna ollut, sitä ja jotain, minkä ansiosta hengittäminenkin tuntuu kevyemmälle ja sydän, sydän se vasta kevyt onkin. Kun suljen silmäni, tämä on totta: sellainen maailma, jonka rajat kulkevat sinun ihossasi ja minun.
Kaikki on koko ajan paremmin eikä minulle pian enää riitä mikään. Huomenna on maanantai eikä sekään tunnu pahalle, sillä tiedän että olet osa sitäkin.
Muru on maailman kaunein sana.
2 kommenttia:
Maanantai joka ei tunnu pahalle ei ole maanantai.
Hauska blogi!
kiitokset!
tiistai tuntuu olevan uusi maanantai.
Lähetä kommentti