Eilen illalla jouduin nukkumaan mentyäni nousemaan sängystä uudelleen pukeakseni lisää vaatetta yöksi. Pieni ja kotoisa kämppäni on törkeä tuulitunneli: ilmeisesti ikkunoiden tiivistys on jäänyt (useammankin kerran) vaiheeseen, ja nämä myrskyt puhuroivat juuri siitä ilmansuunnasta, joka laskee arktiset henkäykset suoraan karmien välistä sisään. Aamulla heräsin samasta varustuksesta, edes suuremmin yön aikana kuumentumatta.
Nyt on marraskuu. Entä kun eletään tammikuuta ja pakkanen tiukkuu taas niin kireänä, ettei lämpömittarin asteikko riitä? Ensi yöksi otan toisen peiton. Ikkunalaudalla kipossaan palava tuikku loimottaa pitkin seiniä osoittaen tuulen suunnan erehtymättä.
Tänä aamuna tökkäsin epähuomiossa meikkikynällä silmääni, joka muuttui puoliksi punaiseksi ja kivuliaaksi. Nyt, noin viisitoista tuntia myöhemmin silmää sattuu räpsytellä ja koko valkoinen alue on värjäytymässä kummelimaisen veriseksi. Vähän jännittää, mikä mahtaa olla tilanne aamulla.
Salilla heilutellessani kahvakuulaa puoliholtittomasti mutta yrittäen näyttää sille, että kaikki ne huojahdukset olivat tarkoituksenmukaisia ja harkittuja onnistuin ilmeisesti suututtamaan Tero-tyrän. Nyt iskiashermoa juilii häiritsevän tutusti ja testailen varpaiden vastaanpito-ominaisuuksia tunnin välein hieman hätäisenä.
Eikä ihme kyllä vieläkään haittaa, hymyilyttää vain. Tykkään.
2 kommenttia:
Jos ei muu auta, niin teippaa ne ikkunat?
hei arvaa mitä: loistoneuvo! teippasin, vedin kiukuissani jesaria niin että rulla naukui. kylmä täällä on vieläkin, mutta enää ei ainakaan suoraan tuule sisään.
että tattista vaan :)
Lähetä kommentti