Viime yönä unessani olin kaupassa. Olin siellä jonkun kanssa, jonkun miehen; se ei näyttänyt kenellekään jonka tunnen, mutta silti tiesin koko ajan täsmälleen, kuka se on, juuri sillä varmuudella ja tyyneydellä, jolla unissa ottaa vastaan mitä omituisimmatkin asiat.
Se oli minun, yksin ja kiistämättömästi minun. Saatoin kietoa käteni sen ympärille, kun se seisoi säilykehyllyjen edessä, eikä se paennut. Tunne turvasta ja rakastetuksi tulemisesta oli niin voimakas, että heräsin hymyillen.
Niitä kahdenkeskeisiä juttuja, jotka tekisi mieli kertoa kaikille koska ne ovat niin pakahduttavia mutta joista ei juuri siksi kykene hiiskahtamaan kenellekään. Öisiä hetkiä, jolloin havahtuu siihen että toinen painautuu selkää vasten unissaan, pitää kiinni lujempaa. Lämmin, karhea käsi omassani. Ne tuokiot, jolloin katsotaan toista silmiin lähietäisyydellä eikä mitään tarvitse sanoa sillä ihan kaikki on siinä. Että on joku, jolle kertoa kaikki ne hassut, merkityksettömät sattumukset päivän varrelta; että on joku, jota kannattaa ikävöidä.
Kaipaan läheisyyttä niin voisin syttyä tuleen.
Let's grow old together
and die at the same time
- The White Lies: To Lose My Life
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Oijoi. Tuollaiset unet on ihania, mutta herääminen on vähän katkeraa...
toi otsikon biisi on niin ihana :D
roo: kyllä. tekisi mieli vain kääntää kylkeä ja palata sen unen syliin.
nuu: mikä tahansa biisi, jossa mainitaan liberace, ei voi olla läpeensä huono ;)
Lähetä kommentti