Päässä soi yhdentekeviä renkutuksia yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa like a moth I'm drawn into your flame ja tuntuu taas vaikealle keskittyä, tarttua. Jos istuu ikkunalaudalla kyllin pitkään, voi nähdä miten puiston lehdet muuttuvat fosforinvihreistä hopeisiksi illan myötä.
Ja pariskuntia, niitä en halua nähdä kadulla kävelemässä tai ollenkaan. Olisiko helpompaa elää niin, ettei mikään koskettaisi eikä ketään pitäisi ikävöidä?
6 kommenttia:
Aivan varmasti se joku tulee ja jää ja vie sut mennessään. En epäile hetkeäkään. No stress, baby.
Jos on ennenkin tullut joku, tulee vielä myöhemminkin. Parempi. Oikea. Muista sitten jäädä. Sekin jää.
jokuihananovaan
En uskalla sanoa niin kuin Mierolainen tai Ano - en minä tiedä onnistuuko se koskaan, minulla ainakan ei toistaiseksi, ja siksi olen alkanut epäillä onko se edes mahdollistakaan.
Olen pitkään aikonut kirjoittaa tästä, mutta koska asia on niin kuin on, ei siitä montaa sanaa saa aikaiseksi.
Sen sijaan, kun fiilikset on huonot, yritän ajatella että itsen arvostaminen ei sentään mene koskaan hukkaan, koska sillä pidän sydäntä lämpimänä, jos joku joskus tulisi.
kiitos miero ja ano rohkaisusta.
ee, puit täsmällisesti sanoiksi juuri sen, mitä itsekin ajattelen. vaikka sitä näkee ympärillään, on sitä vaikea uskoa todeksi kun se koskaan ei tunnu osuvan omalle kohdalle. ja kommentin ajatuksista kaunein oli tuo sydämeen liittyvä: hienosti ajateltu ja sanottu.
Hei!
Löysin tämän blogin ihan sattumalta tuon otsikon perusteella :)
Mutta itse asiaan. Itsekin toivoisin löytäväni vielä jonkun, toivottavasti sulla käy myös onni sen suhteen. Varsinkin keväällä tuntuu siltä ettei haluaisi yhtään nähdä käsi-kädessä kulkevia. Kun itseltä se käsi kädestä puuttuu. Toivotaan parempaa kesää sen suhteen..
nim. "iltaan saakka odotan"
hei ano ja hauska että bongasit mut! :) yritin nimittäin itsekin guugeloida noita lyriikoita ja toivoin muistaneeni suunnilleen oikein ne, kun en mistään muistilleni tukea löytänyt.
toivotaan parempaa kesää, kyllä.
Lähetä kommentti