Olen tällä hetkellä elämässäni enimmäkseen äkäinen, kärsimätön ja aika raivokas. Monet asiat sysäävät minut reunan yli ja saavat suonen tykyttämään ohimossani epäterveellä sykkeellä. Aivan erityisesti minua riepovat monet lapsiperheisiin liittyvät asiat, kas tällaiset:
Edelleenkin ne vastenmieliset ja kerrassaan tarpeettoman intiimit statuspäivitykset Facebookissa. Maitobaari on auki on ihan kesyimmästä päästä, samoin kertomus siitä että kotiäiti voi shoppailla kerrallaan korkeintaan kolme tuntia, minkä jälkeen boobsit tarvitaan taas kotiin. Mutta ehdottomasti kuvottavinta on, kun viimeisillään raskaana oleva nainen päivittää että kolkuttaako joku jo alaovella, ihan silmäniskuhymiöllä kuorrutettuna.
Ihan totta hei. Kaikki, ihan kaikki tietävät että vauvat syövät maitoa jota puolestaan saadaan tissistä. Kaikki myös tietävät, mistä lapset tulevat maailmaan - pitääkö niitä asioita nyt vittu alkaa hieroa toisten naamaan? Minua aika vähän kiinnostaa kuvitella jonkun entisen työkaverin tissejä, etenkään kenenkään pääasiallisena ravinnonlähteenä - puhumattakaan siitä, että haluaisin kuluttaa aikaani lukien hänen, tuota, alaovestaan.
Sittenpä luin PAM-lehdestä (3/2011), miten eräissäkin yrityksissä sovitellaan lomarulettia. Yleinen kanta tuntuu olevan, että perheelliset ovat etuajo-oikeutettuja lomista päätettäessä: lapset ovat pieniä vain niin vähän aikaa.
Paskan marjat, ne ovat tosi monta vuotta pieniä. Sen lisäksi perheellisyys on itseaiheutettu tila eikä mikään luonnonvoiman kaltainen asiain tola, minkä vuoksi minusta on kohtuutonta, että perheettömyys automaattisesti tarkoittaa tuonkaltaisissa asioissa ikuisesti joustamaan pakotettua toisen luokan kansalaisen asemaa. Parasta kuitenkin koko artikkelissa on mielestäni ravintola-alalla työskentelevän Pekka Mäkisen repliikki:
"Sinkkuja tullaan vastaan vapaapäivien vaihdoissa muulloin. Ja uusi vuosi tai juhannus voi olla sinkulle tärkeämpi kuin perheelliselle."
Sisäänrakennettuna siis jälleen kerran oletus siitä, että jos et ole perheellinen, et ole oikein aikuinen vaan hurjasti juhliva ja itsekäs tenava, jolle on oikeastaan ihan sama milloin saa lomailla kunhan silloin saa dogabailaa.
Mäkinen jatkaa lausuntojaan:
"Kesäloma on perheelle yhdessä odotettu vuoden kohokohta."
Lomahan ei missään tapauksessa ole sinkulle - ja hänen viitekehykselleen - (yhdessä tai erikseen) odotettu vuoden kohokohta. Eikö olekin jännnä.
Näiden lisäksi suututtavat samat asiat kuin ennenkin, eli huonot televisiomainokset, kollegat ja alaiset, joita pitää paimentaa kuin pieniä lapsia, se että alati palelee vaikka miten pukisi, se ettei voi tietää mistään mitään ja silti pitää vetää kuin tietäisi, se ettei ehdi eikä osaa nukkua ja on siksi ruumiin näköinen ja yhtä hyvällä tuulella muutenkin, se että itse on kärsimätön ja kiittämätön eikä mikään riitä eikä mikään oikeasti ole huonosti mutta tuntuu sille että kaikki on päin vittua ja kenen syyksi senkin voisi laittaa.
En näköjään kuuntele enää edes musiikkia ikinä.
7 kommenttia:
Itse olen ihme ja kumma onnistunut välttämään noita lomajärjestelyongelmia sun muita, joissa lapselliset jyräävät ohi. Että jotain hyötyä näistä satunnaisista pätkätöistäkin sitten...
Mutta kaikenkaikkiaan. Olen huomannut, että ärsyttää välillä suunnattomasti nää ihmiset, joille elämässä ei ole muuta olemassa kuin se lapsi. Onneksi omiin lärvikirjakavereihin ei kauheasti sellaisia ällölällyjä mammoja tai pappoja mahdu. Vaikka musta varmaan tulee sitten itse just sellainen, jos joskus saan lapsia. Pelottavaa. :\
hyvä että tuli toi viimeinen lause mulla tolleen isommalla, välittyy sen painoarvo ikäänkuin.
mä kanssa luulen, että nämä lapsiasiat ovat niitä, joista ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. sanonpa silti. ja luojalle kiitos siitä toiminnosta, jolla saa blokattua ihmisten päivitykset newsfeedistään.
Voi että! Oikeana päivänä päätin lukea sun blogia! Mua just tasan kans ÄLLÖTTÄÄ toi ´keskustelun´ tasapäistyminen tolle tasolle!!! Mä jo mietin kohta estäväni joidenkin ´lapsellisten´ fb-näkyvyyden samoista syistä! Huutomerkkejä riittää... Olin myös tänään lähellä haastaa kaikki sanomaan jotain ÄLYKÄSTÄ, mutta luovuin kanteestani kun pelkäsin muiden pitävän mua snobina.(Sinä ja yks taina poikkeuksena). Mulla on ollu neljännesvuosisata sua enemmän aikaa mutta silti mä pillastun noista itsestäänselvästi perheellisten kommenteista aina ja ikuisesti!!! Me ei olla joidenkin mielestä siis naisia eikä edes ihmisiä? Eikä edes lesboja vissiin? Noustaan barrikadeille! My chin is itching...
mä kanssa tykkäsin tosta koko vikan kappaleen sekoilusta ja poukkoilusta, ja sen niinkun viimesen silauksen antoi just toi isommalla kirjoitettu vika lause. hyvää duunii, jätkä!
hyi, vauvoja.
Mulla on 3 kk ikäinen vauva ja päivitystahti fb:ssä on hidastunut huomattavasti. Ei suinkaan siksi, ettei aikaa olisi, vaan siksi, että on mahdotonta keksiä mitään sanottavaa, joka ei liittyisi vauvaan. Tai joka ei olisi äärimmäisen tylsää ("juo nyt kahvia", "lukee lehteä", "tekee lumitöitä", "ihastelee vauvaa", "<3 oma vauva" jne. eivät kuulu mielestäni tarpeellisiin statuspäivityksiin).
Mistä tulikin mieleen yllättävä ongelma, jonka olen viimeisten kuukausien aikana huomannut. Silloin harvoin, kun tapaan muita ihmisiä, kaikki puhuvat vain vauvasta. Tietysti lapsi on rakas ja "maailman paras vauva", mutta minä kaipaisin myös vauva-arkeen liittymätöntä keskustelua. Harvassa seurassa kuitenkaan on sosiaalisesti hyväksyttävää paukauttaa, että voitaisko puhua muustakin.
Onneksi sentään olen alalla, jossa ei lomia tarvitse sovitella työntekijöiden kesken, vaan työnantaja määrää. Tosin ihan kaikilla muilla kuin tällä ihanaisella alalla työskentelevillä on sitten oikeus paheksua eli kadehtia lomiamme. (Olen alkanut vastata yhdellä sanalla: "Ammatinvalintakysymys".)
musta onna oli aivan ihanan provosoitumaton, vaikka ainakin mun kommentti oli taas asiattoman rajamailla :) ja muutenkin kiva, että on tota jengiä, joiden mielestä jokainen vauvan kieriminen, sontiminen ja pulautus ei ole päivityksen arvoinen. toivomme ei ole kokonaan mennyttä! ja älä jännää tota sosiaalista hyväksyntää, se on yliarvostettua eikä sitä kande kaivatakaan.
Ja sitten yhtäkkiä kaikki tapaamiset ystävien kanssa ovat muuttuneet saaplarin lastenkutsuiksi, joissa räkäisiä kakaroita pyörii joka puolella. evvk.
Lähetä kommentti