Olemme kuin veljet

Kun on yhä kesä, narkit flirttailevat junissa ja syksyn vaihto-opiskelijat ovat rantautuneet kaupunkiin. Kun sanoo ilmaisten kondomien jakelijalle realistisesti ei-kiitos ja sitten, huomatessaan kyseessä olevankin keksien, vaihtaa vastauksensa kylläksi.

Kun festivaalialueen nurmikko on äskettäisestä sateesta vielä hieman joustava ja antaa myöden istahdettaessa. Ympärillä on pelkästään ystäviä ja mukavia ihmisiä; hassuja valokuvia otetaan, sisään smuglatut eväsjuomat eivät ota loppuakseen ja olo on alati kevyempi. Kun lavalla rokataan niin täysillä ettei sitä ole uskoa todeksi, ei voi ymmärtää kokevansa mitään tällaista, kun on hiki pogoamisesta ja pyörryttää silkasta onnesta - kun aurinko räjähtää paistamaan ja tekee mieli edessään tanssivan tytön lailla riisua paita ja jättää pelkät bikinit. Kun on niin lähellä lavaa että tuntuu että kättään ojentamalla voisi ylettää ja kun jokainen katse yleisöön on kohdistettu juuri minun silmiini; kääntää päätään ja näkee ne tärkeimmät siinä, ihan vieressä, saman huuman lumoissa, ne vastaavat hymyyn ja huutavat mukana eikä ikinä ole ollut näin siistiä.

Öinen kaupunki on levoton ja tahmea, istumme terassilla ja esittäydymme Ylvaksi, Sakeksi ja Jasseriksi. Dj soittaa kaksi toivekappalettamme, tanssimme toisiamme päin kolahdellen ja dj:lle lentosuukkoja lähetellen. Puhutaan asiaa, tärkeää ja oikeaa, niin että silmänurkkiin alkaa kertyä jotain joka kohta vyöryy ylitse. Kävellään halki samettisen yön, syödään jättiläismäiset yöeväät Pitkänsillan kupeessa ja puhutaan lisää. Toisistamme voimaa ja rohkeutta saaden keskeytämme vakavaksi taittumassa olleen välikohtauksen, jonka naisosapuoli ryntää itkien pakosalle ohitsemme ja mies maleksii välinpitämätöntä teeskennellen toiseen suuntaan.

Ei ole kiire minnekään, tuntuu kuin yö voisi jatkua maailman loppuun saakka ja jos maailma tänään loppuisi, se tekisi sen kauniisti.


Olen niin kevyt, että leijun ilmassa, sun huoneessa
Mä olen höyhen, sinä tuuli, puhalla, etten putoa
Sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle ilmaan kohoan
ja asiat saavat mittasuhteen oikean

Sama vanha juttu: vahvistaa se sua mikä ei tuhoa
Sain eilen lahjan, jota toivon etten unohda
Nyt oon niin kevyt että leijun ilmassa, korkeella
ja kaupunki alhaalla näyttää kauniilta

Tuulee, kun sinä olet tuuli
ja minä olen höyhen sun vietävänä
Tuulee, kun kaupungissa tuulee
Mä korkealle nousen taas

Hei, koeta unohtaa ne asiat, jotka öisin sua valvottaa
Hei, koeta uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa
Kaikkein vaikeinta on luottaa
mutta ilman sitä ei mitään saa
Mä puhallan ja sä nouset ilmaan

Tuulee, kun minä olen tuuli
ja sinä olet höyhen mun vietävänä
Tuulee, kun kaupungissa tuulee
Sä korkealle nouset taas

Hyppäät parvekkeelta, muttet putoa
Olet niin kaunis kun sä leijut ilmassa
Surut ja murheet jäävät omaan arvoonsa

Tuulee, kun minä olen tuuli
ja sinä olet höyhen mun vietävänä
Tuulee, taas kaupungissa tuulee,
me korkealle noustaan taas

Lennätät mua niin kuin leijaa
korkealla taivaan alla lennän taas
Lennätän sua niin kuin leijaa
enkä päästä putoamaan, lennä taas
Lennä taas

Tuulee, taas kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas

- Don Huonot: Tuulee