Keski-ikäinen Kuluttaja on nähnyt maailmaa. Hän on kokenut, matkustellut ja Piirien hyväksymä; hän tietää, miten pitää olla.
Kun Keski-ikäinen Kuluttaja joutuu vuodepotilaaksi, hän ei halua sairaanhoitajaa, jolla on rastat, tatuointeja tai lävistyksiä. Hän vetoaa hygieniaan ja uskoo ehkä itsekin sen olevan todellinen syy.
Keski-ikäinen Kuluttaja ei voi ostaa ranskanleipäänsä ja lauantaimakkaraansa, uimahallilippuaan tai levylahjakorttia kummipojalleen myyjältä, joka käyttää töissä imagopipoa tai kietoo päähänsä huivin. Hän huomauttelee, naljailee ja ojentaa leikin varjolla - hän osoittaa nuoremmilleen paikkansa ja kertoo kernaasti, miten maailman tulisi maata. Ja maailma, se mukautuu Keski-ikäisen Kuluttajan makuun.
Hän saa yritykset polvilleen ja hysteeriseksi neutraloimispyrkimyksissään. Muuan tuntemani haki kerran asiakaspalvelutyötä jääden työpaikatta ylähuulensa Madonna-lävistyksensä vuoksi. Erään toisen ystäväni töissä on voimassa tiukka ukaasi siitä, ettei farkuissa saa tulla töihin - olkoonkin, että kyseessä on toimisto, jossa palkolliset työstävät keskenään, vailla kasvottaisia asiakaskontakteja. Muuan kuntosalialalla työskentelevä tuttuni ei saa pitää töissä pipoa, sillä se on sopimatonta - se ei ilmeisesti istu urheilu- tai reisitaskuhousuista ja t-paidasta sekä hupparista koostuvan työasun muodolliseen maailmaan. Sanomattakin on selvää, että työhaastatteluissa kannattaa peittää mahdolliset näkyvät tatuoinnit, vaihtaa lävistyskorut huomiota herättämättömiin mikäli mahdollista.
Sen sijaan taksikuskin on täysin sallittua ilmaista kyytiläisilleen mielipiteitään, joista käy ilmi hänen kieltäytyvän kuljettamasta "patanaamoja" ja välttelevänsä "huijaavia venäläisiä", "ryssä on ryssä vaikka voissa paistais". Ehkä asenteita ei olekaan niin tärkeä testata työhön soveltuvuutta arvioitaessa? On paljon olennaisempaa, että habitus istuu firman linjaan.
Ja asiakkaat, nehän ovat kuninkaita. Ne saavat pompottaa, vaatia ja nimitellä; ne saavat julistaa omia rasistisia, homofoobisia ja muihin alakulttuureihin kohdistuvia ennakkoluuloisia kantojaan. Niillä on siihen asiakkaana oikeus, eikä asiakaspalvelijan auta kuin sopia firman imagoon ja kantaa työntekijyyttään pystypäin, firman ulkonäkösyrjivään kulttuuriin alistuen. Sillä kukapa sitä elantoaan ehdoin tahdoin uhraisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti