Hei. Minä olen Minkki. Asun Kalliossa ja käyn tällä erää työssä Leppävaarassa.
Minulla on ongelma ja sen nimi on julkinen liikenne.
Minä ymmärrän, että on pikkumaista ja suunnattoman itsekeskeistä valittaa oman aikataulunsa pettämisestä, kun raiteille tuntuu satavan selvästikin lohduttoman onnettomia itsemurhakandidaatteja sellaisella taajuudella, että kohta niille pitää asentaa omat liikennevalot. Eikä varmasti ole herkkua olla se veturinkuljettaja, jonka vuorolla juna katkeaa ja veturiton puolikas jysähtää hotellin ravintolan seinästä sisään. Tai se bussikuski, jonka vuorolla alkaa tulvia lunta semmoista kyytiä, että auratkin tarvitsevat hinausautoa.
Mutta nyt oikeasti. Uudenvuodenaattona, jo ennen kuin sattui mitä sattui siellä Lepuskin ytimessä, aamulla junat olivat myöhässä kun joku oli jäänyt alle. Eilen, kun yritin palata Järvenpäästä illansuussa, juuri se minun vuoroni oli peruttu. Kun joku oli jäänyt alle.
Ja tänään sitten kulutin työmatkaani yhteensä kaksi tuntia. Sen seinäänajamisen ja lumimyrskyn takia.
Ja nyt alkaisi riittää.
Vaan mitkä ovat vaihtoehtoni? Ajaa taksilla töihin ja takaisin, omalla kustannuksella, siitäs saatte häHÄH? Hankkia reki ja koiravaljakko, tai kenties oma troikka?
Muita asioita, jotka hankaavat kuin keskisuuri tappajasoran sirkama talvitallukkaassa:
- ihmiset, joita on pitänyt ystävinään, mutta jotka alkavat käyttäytyä niin irrationaalisesti ja yksiselitteisen surkeasti, ettei niihin enää osaa oikein edes suhtautua
- surkeasti tehdyt pohjatyöt, epämääräiset paperikasat ja toisten jälkien raivaaminen
- yöt, jotka viettää rullaten patjan laidalta toiselle ja taas takaisin, löytämättä hyvää asentoa ja unenpäätä
- ihmiset, jotka inttävät ja käyvät nenäkkäästi päälle mikroskooppisen pienine asioineen, joita itse luonnollisesti pitävät maailman tärkeimpinä
- romaanit, joille on kokemansa perusteella asettanut huikeat ennakko-odotukset, ja jotka osoittautuvatkin jonkinmoisiksi mystiikan ja trillerin raja-aidalla tasapainoileviksi hiekkahentusiksi
- nenä, joka alkaa suihkuttaa verta elinvoimaisesti ja paineella aina, kun on sen mielestä liian kylmä tai liian vähän unta kupolissa tai muuten vain sopiva hetki
- iho, joka kuivuu niin, että vaatteetkin kutittavat eikä edes ahkera voitelu saa sitä notkistumaan käden alle sopivaksi ja suloiseksi
Tasapainon vuoksi asioita, tekevät aamuista heräämisen arvoisia:
- äidin tekemät räiskäleet ja jääkylmä maito, jotka löytyvät jääkaapista silloin, kun ovat vielä syömäkelpoisia ja juuri silloin, kun mielen happamuuden karkottamiseen kaipaa jotain kotitekoista ja mukavaa
- sanat, jotka oikein yhdistettynä muodostavat sisälle sellaisen pienen ja pehmeän tunteen siitä, että on kaivattu ihan erityisellä tavalla
- tukka, joka on musta ja sininen ja hirveän rock
- suolakurkkuviipaleet sulatejuusto-kalkkunaleike-ruisleivän päällä
- talvinen aurinko, joka paistaa niin huikeasti, että se synnyttää välittömän coolien blehojen shoppailutarpeen
- ystävät, jotka palaavat ulkomailta ja ovat jälleen niin lähellä, että niille voi soittaa ja pyytää niitä kanssaan kahville tai kävelylle tai minne vain
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Rakas Minkki: Talvi ON perseestä, mutta parasta siinä on se, että kaiken järjen mukaan tämänkin vuodenajan on loputtava joskus. Oman kokemukseni mukaan vertavuotavia neniä kannattaa hemmotella Glühweinin kutkuttelevalla tuoksulla ;)
nokun... siinähän se onkin, että mun mielestä talvi EI ole aunuksesta vaan oikein iloinen asia, etenkin tällaisena lumiversiona itsestään. en vain digaa noita lieveilmiöitä joita se synnyttää. mutta parasta _melkein_ kaikessa on se, että se loppuu :D
mieti miten siistiä, kun olisikin oma troikka, valjastaisi ne metallisina kimaltavat venäläiset sotahevoset siihen ja ylimielinen ilme naamallaan sudittelisi niiden vetämänä yli penkkojen ja näyttäisi persettä jokaisen juna-aseman kohdalla.
mä näin joulun aikaan telkkarista sellasen apassionata-taltioinnin, missä sellainen poika seisoi kuuden hevosen valjakon selässä ja hypytteli niitä esteidenkin yli leuhkan näköisenä. sellasesta mä oisin vielä enemmän kiinnostunut.
voileipien kuvailuista tulee muuten helposti sikamaisen pitkiä: mites mun kaurapuikula-kaalipurjosalaatti-savukalkkuna-kirsikkatomaatti? tai sit meillä vaan aina lähtee käsistä, kai jotkut ampuu vaan yhtä peruspäällistä.
tai sitten miehinen versio, leipä ja voi.
oi! maailman ensimmäinen positiivinen apassionatan televisioinnin seuraamiskokemus! kuulostaa kyllä oikeasti just leuhkalle, ja mä myös olisin hyvin kiinnostunut.
mä käytän yhtä usein ihan vaan termiä voikkuleipä, koska se on niin yleispätevä ja mukavan kuuloinen mielestäni. leipä ihan vain voilla toimii, kunhan leipä itsessään on maukasta ja kenties vielä lämmintäkin. mutta voikkuleivät on kyllä melkein parasta mitään. silloin kun ne on hyviä.
Liikennevalot junan alle menijöille! No enpä olisi itse paremmin keksinyt. Erinomainen kansalaisaloite, vie ihmeessä eteenpäin... Tähän adressiin mäkin kirjoitan nimeni.
-s-
Junista: No kato kun nyt on kalenterin mukaan kevät. Tai yhä joulun juhlapyhät. Miten sen nyt kattoo. Ja molemmat on itsareitten kannalta tosi otollista aikaa. Joten sori, tää on vaan tää ruuhka-aikaa...
Ja talvi nyt vaan on paras vuodenaika ever :). Ainakin jos se on tällänen asiallinen. Mutta kyllä symppaan kovasti sekä juna-asiaa että verinenää - täällä sellaisen tapaa parhaiten aamulla. Siis aamusella. Trööt flunssalle ja sitten aamusuihku meneekin sujuvasti verta tukkiessa.
Ei se mitään, ulkona on -14 ja kamara niukkuu korkojen alla :). Sillä mennään :). Pakkasiloa sinne :).
Itse käytän voileivistäni nimitystä Herkkuvoileipä. Paitsi, kun juoksen töihin paljas ryvita hampaissani.
senkin rietastelija, et anna ryvitalle aikaa edes pukeutua!
tänään pääsin sekä meno- että paluumatkan aivan ajallaan olevilla kulkuneuvoilla ja olin onnellinen. vaaditaan kai kansallinen pyhäpäivä, että kalusto pysyy liikenteessä, ajassaan.
Sanohan muuta kuule, itsekin Kalliosta Leppävaaraan päivittäin kulkevana oon hieman kironnut kuluneiden viikkojen juna- ja ratikkaliikennettä. Joko siellä on joku junan alla, joko on juna aseman seinässä, joko on rautatieasema veden alla tai ratikkakiskot muuten vaan rutussa ja pakkasen/lumen/jään takia vaunut jumissa ja raiteiltaan - tai sitten jos ei muuta niin ite onnistuu olemaan myöhässä sinä ainoana päivänä kun muut apparaatit oletettavasti kulkis edes jokseenkin aikatauluissaan.
ovat mun duunipaikalla varmaan jo tajunneet, että mä olen ajoissa jos olen vain puoli tuntia myöhässä. toivottavasti kohta kustantavat mulle työsuhdeauton, niin voisin edes syyttää myöhästelyistä vaan itteäni! ainiin, ja kehän aamuruuhkaa.
mä taas ammun lepuskista keskustaan, ja sääntönä on se, että bussilla kestää paljon kauemmin kuin junalla, mutta se on aina vakioaika; junalla voi päästä paljon nopeammin tai sitten ihan vitusti hitaammin. se on vähän niinkun laatikko suklaata, ja noin. mä en tajua, miksi olen immuuni sen ärsytykselle, mä oon jo sellasessa turranlempeässä hyväksymisvaiheessa.
sä olet nuu kyllä sairaan zen, ja mä toivon pääseväni tuohon tilaan myöskin vielä jonain päivänä. en kyllä ymmärrä miten, ehkä rauhoittavien avulla?
rauhoittavat auttaa aina!
Lähetä kommentti