Toiset tuoksuvat sellaiselle, että edes niiden aamusuukon haju olkavarrella ei saa säntäämään suihkuun. Niiden hiki on pääasiallisesti paremman hajuista kuin keskivertokuntoilijan eikä niiden pesemätön tukkakaan oikeastaan lemua vastenmielisesti kuten normaalia olisi.
Toiset taas haisevat pahalle saman tien suihkusta ulos käveltyään. Niiden käyttämiin vaatteisiin on vastenmielistä koskea eikä niiden kanssa tekisi mieli pussailla kovin pitkään jos ollenkaan.
Tunsin olevani keskusteluineni sangen ajassa kiinni, kun tavasin eilen postiluukusta kolahtanutta Imagea. Heli Roiha pohtii kolumnissaan hygieniafriikkien kanssa seurustelemisen mahdottomuutta ja sitä kautta häveliäisyyden liittymistä henkilön kasvuoloihin. Hihkuin samaistumisen merkiksi lukiessani, sillä omat havaintoni kyseisistä teemoista ovat hämmentävänkin samansuuntaisia. Luonnollisesti pidän ihmisistä, jotka käyvät suihkussa säännöllisesti, uskovat deodorantteihin ja päivittäiseen hampaidenpesuun. Minua kuitenkin Roihan tavoin kammottavat etenkin miehet, jotka ovat ylisensitiivisiä ihmisen eritteiden ja kaiken sillä tavoin orgaanisen suhteen. Sellaiset, jotka eivät voi pussailla aamulla ennen hampaiden pesua - Roihan mainitsemasta krapulaseksistä nyt puhumattakaan. Sellaiset, joita kuukautiset tai vaikkapa suuseksi ällöttää. Sellaiset, jotka nyrpistävät nenäänsä lenkinjälkeisille halauksille ja patistavat tai pakenevat pika pikaa suihkuun. Jotka eivät voi laittaa kerran lattialle pudonnutta kurkunviipaletta suuhunsa vaan heittävät sen suoraa päätä roskiin. Jotka ottavat jokaiselle juomalle ja tilanteelle uuden lasin. Jotka joutuvat tolaltaan ulkovessasta tai koiranoksennuksesta keittiön lattialla.
Sellaisten seurassa minä alan tuntea oloni sotkuiseksi, haisevaksi ja epäsopivaksi, enkä halua tuntea niin kun en sellainen oikeasti ole.
Mitä häveliäisyyteen tulee, huomaan tulevani seurani kaltaiseksi. Kotona asuessani kävin pitkään vessassa ovi apposen auki (ja pienempänä äidin piti luonnollisesti tulla seuraksi vessaan, etteivät esims möröt tai, mikä vielä pahempaa, peikot! pääsisi kimppuuni). Nykyään minulla on niin ujo piipi, että sitä pitää suorastaan houkutella sokeripaloilla, jos asunnossani on itseni lisäksi joku toinen, etenkin jos tämä toinen on mieltäni kiehtova miekkonen. Tästä pyrin kuitenkin eroon kaikin voimin, sillä se on tyhmää luonnollisuudesta vieraantumista ja sitä paitsi hankaloittaa elämää monesti aivan suotta.
Niinpä siis jos tapailen jotakuta kompleksista tai kovasti ulkonäköujoa, muutun aivan hysteeriseksi sievistelijäksi. Näkökulmastani parhaita ovat sellaiset rempseät ja ruumiinsa kanssa täydellisen sinut naturistit, joille postin haku nakuna ei ole mikään ongelma eikä esimerkiksi piereskely tai rähmä silmäkulmassa romauta täydellisesti vaivalla kyhättyä ihanuuden illuusiota. Sellaisten kanssa ei tarvitse jatkuvasti vetää vatsaa sisään rintaa ulos. Sellaisten kanssa voi keskittyä olennaiseen suotta jännittämättä.
Aiheeseen tavallaan liittyen olisin jotenkin halunnut muistaa yllättävän laajan kansanosan jälleen vallannutta BB-ruttoa, jollain oikein nokkelanilkeällä bloggauksella tai edes pisteliäästi osuvalla kommentilla. Onneksi tänään oli kuitenkin Seiska-päivä, eikä minun tarvinnutkaan vaivata päätäni koko asialla. Siitä piti viime vuoden kisailija Henna "Leuka-Henna" Kalinainen huolen kertomalla poikaystävästään seuraavaa:
"Antti on syvällinen tyyppi. Hän on kanssani hiusteni väristä riippumatta."Laitan tämän tähän vielä uudelleen, sillä tämä oli niin sydäntälämmittävä:
"Antti on syvällinen tyyppi. Hän on kanssani hiusteni väristä riippumatta."Ehkä vielä kerran. Ettemme unohtaisi, mikä on todella tärkeää:
"Antti on syvällinen tyyppi. Hän on kanssani hiusteni väristä riippumatta."
8 kommenttia:
Mun blogissa käytiin kesällä hajukeskustelua. Samoilla linjoilla mennään, saa siis ominaistuoksut leijua mieluusti!
Peikkopelkosi ei liennyt aiheeton. Kuten nykyisin molemmat tiedämme, peikkoja todellakin saattaa löytää toileteista. Toisinaan ne asuvat siellä omasta tahdostaan, toisinaan eivät.
-s-
Niin samaa mieltä noista ylisensitiivisistä miehistä! Kyllä tuollakin saralla pitää jotenkin mätsätä, jotta pystyy harkitsemaan pitempää yhteishengailua. Olisi kamalaa, jos mies pyöryisi siinä vaiheessa kun tyynyliinalta löytyy yksi hius ja pikkuruinen kuolaläikkä ;).
Mä kiinnitin eilen huomiota ihan tismalleen samaan leukailijan lauseeseen. Meinasin kirjoittaa sen ylös, käyttääkseni sitä jossain mutta sä onneksi teit sen jo. Uskomatonta syvällisyyttä.
tollaset eritekammoiset saa tuntemaan muuten nimenomaan sotkuiseksi ja haisevaksi, enkä mäkään pidä sellaisesta olosta. onneksi kostan niille yleensä punkin kera monilla tavoilla, joista oon ehkä jo blogannutkin.
ja on se antti syvällinen! välillä säälittää nää tyypit.
hoho, sanavahvistus on mulle tuntematon mut tk:lle ei: skype.
ojoooj mikä kommenttiryöppy! ihanhan tässä kainalo kostuu vastaillessa!
mari: kas, niinpä näkyy! tuoksut taitavat pyörittää maailmaa, kun niistä näin pitää länkyttää uudestaan ja uudestaan :)
hih, s. sai sille osoitetun pikkuisen tietävän nyökkäyksen! jee :) voit ihan itse koettaa kuvitella, mikä oli viime viikonlopun polttareiden hittitarina :D
kaikki muut: jee, jatketaan ihmisenä elämistä, ihmisten orgaanisessa maailmassa!
Muistan kun parin vuoden takaiset kämppikset Englannissa sai kauhean sätkyn, kun tuli jostain syystä puheeksi, että minä ja eräs toinen kämppiksistä käydään suihkussa yleensä vaan joka toinen päivä. Hommassa nousi hirveä haloo ja eräs tytöistä teki sellaisia oksennuseleitä varmaan vartin tuon jälkeen. Asuin kyllä juuri näiden asiaa kauhistelleiden tyttöjen kanssa vielä toisenkin vuoden, joten kai ne pääsi ällötyksestään jotenkin yli. :)
hahah, voin niin kuvitella :D sehän on hirvittävän yksilöllistä, riittääkö suihku joka toinen päivä vai riittääkö edes suihku kerran päivässä.
Lähetä kommentti