Hain juuri elämäni ensimmäisen lainapyörän käyttööni koko viikonlopuksi. Ajoin sen kotiin pimenevää iltaa ja sateen jäljiltä kosteaa tietä jännittäen, mutta kaikki meni ensiluokkaisesti: en sammuttanut moottoria kertaakaan, enää en jokaisella vilkun kuittauksella saanut konetta heittelehtimään hallitsemattomasti ja mikä tärkeintä, en pannuttanut kertaakaan. Viikonlopuksi olen jo järjestänyt itselleni jokaiselle päivälle ajo-ohjelmaa ja muutamille -seuraakin. Olen sietämättömän tohkeissani ja kyvytön puhumaan mistään muusta nyt.
Siitäkin huolimatta, että eilen jälleen jotain särkyi, tällä kertaa korjauskelvottomaksi; siitäkin huolimatta, että ymmärsin viimein olleeni narri, typerys ja silkka ajankulu. Päätin keskittyä hyviin asioihin ja jättää menneet lopultakin taakseni. Päätin selviytyä tällä kertaa kokonaan ja olla soimaamatta itseäni kaiken tämän ajan hukkaamisesta. Toisista ihmisistä ylitsepääseminen kestää pidempään kuin toisista, eikä itseään voi hoputtaa; on vain luotettava siihen, että tietää milloin riittää.
Ensi kerralla en enää putoa samaan ansaan.
Ensi kerralla osaan paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti