Todellisuudessa he etenevät tehottomasti ja holtittomasti ja saisivat askellukseensa huomattavasti enemmän matkaavoittavuutta kun hellittäisivät vähän, oikaisisivat ryhtinsä ja antaisivat painopisteensä laskeutua luonnolliselle korkeudelle.
Rientäjät saavat minut tolaltani syystä, jota en pysty selittämään itselleni. Mitäpä minulle kuuluu se, miten kukin omalla ajallaan etenee. Rientäjät kuitenkin kylvävät paniikkia ja hätäännystä sekä yleisesti levotonta ilmapiiriä käytöksellään ja herättävät minussa miltei vastustamattoman halun ravistella turha hoppu pois hosaajista perinteistä kaulusotetta käyttäen. Rauhotu saatana.
Tunnen olevani alakuloinen ja kaikilla saroilla riittämätön, kuin osuisin tikkataulussa jatkuvasti enintään kuutoseen. Kuin ihmisseurassa pääsisin enintään eteiseen mutten koskaan huoneisiin. Kuin lupaavan sprinttialun jälkeen juuttuisin päänsisäiseen liejuun enkä milloinkaan saavuttaisi edes kalkkiviivoja. Luen aivan tavallista tasoa edustavan asiakasmeilin ja olen purskahtaa itkuun. Onko koskaan enää kokonaan hyvää, vaivattoman tuntuista ja luontevaa? Lakkaako ikinä pelottamasta? Milloin?
4 kommenttia:
"rauhotu saatana" on just mitä tossa pitäisi sanoa. mua kanssa vituttaa suunnatta tyypit, jotka kauheasti häsää mut tuotos ei kuitenkaan oo kummonen. rauhottukaa saatana ja tehkää hommii!
just niin. istu vittu alas, hengitä ja lopeta toi hosaaminen.
Jos ei häsää, ei voi stressata. Mä tunnen ihmisiä joiden ainoa polttoaine on stressi.
Jos ne rauhoittuisi, ne muuttuisi hyödyttömiksi ja sitten nehän joutaisi vaikka tihutöihin tai potkaistuiksi maapallon reunalta alas avaruuteen leijumaan. Siellä sitä vasta onkin rauhallista. Ei kuulu edes äänet. Paitsi tietty päänsisäiset jotka mm. käskee lopettamaan tämän kommentin kirjoittamisen.
oon unohtanut vastata, mutta mä pidän kovasti noista mieron assosiaatioketjuista <3 (olin ihan vähällä kirjoittaa assosiaatioketkuista)
Lähetä kommentti