Just 'cause you're full of it doesn't mean that you're the shit

On viikon Minä en ymmärrä -osion vuoro. Tällä kertaa keskitymme televisio-ohjelmiin ja puemme kukallisen päähineen tahallamme trendikkäästi vinoon.

Kutsukaa tosikoksi, mutta kaikkien maailman sisustusohjelmien joukosta Suomen kaamein kämppä on mielestäni jollain tasolla uskomattomin. Ymmärrän vielä sen, että joku sisäsuomalainen perusperhe haluaa muokata asunnostaan myyvemmän näköisen tai saada uusia säilytystilaideoita tai ylipäänsä että joku tarvitsee vähän näkemystä tai vetäviä värejä elämäänsä tai näin. Se, että ihminen oikein lähettää av-näytteen omasta olohuoneestaan, jossa on pesukone keskellä lattiaa ja kaksi kaupungin hiekoituslaatikkoa vähän niin kuin teekkarin sisustuselementteinä ja poseeraa itse sohvalla ykkösiin sonnustautuneena ja julistaa tyytyväisenä että "Moi, mä oon Paula ja mulla on Suomen kaamein olohuone!", on mielestäni ainoastaan väsyttävää typeryyttä. Että joku on vain laiska, tyhmä ja saamaton eikä oikein itse jaksa siirtää tavaroita paikoilleen tai poistaa tapetteja seinistä ja kekseliäästi ajattelee että tv-ryhmähän voi tehdä sen yhtä kätevästi ja sitten pääsee itsekin telkkuun ja kvarttijulkkikseksi ja sehän on aina kiva - se häviää käsittämättömyydessään vain sille, että on todellakin olemassa ihmisiä, jotka selvästikin tällaista viihdettä kaipaavat ja kuluttavat.

Satuinpa tässä eräänä merkillisenä viikonloppuisena myöhäisiltana, jolloin olin kotona mutta selvin päin, hereillä mutta vailla viihdykettä näkemään televisiosta joltain oletettavasti mainosrahoitteiselta kanavalta katkelman brittirealitya nimeltä Lemmi, kosi, vältä (Snog, marry, avoid tai jokin sen suuntainen saattaa olla alkuperäisnimi). Jäin katsomaan ällistyneenä useaksi toviksi. Jos ymmärsin oikein, ohjelman pihvi oli seuraavanlainen: joka jaksoon on valittu muutama (ilmeisesti, toivottavasti hakemuksensa lähettänyt ja sitä kautta löydetty) hahmo, jonka tyyli kaipaa ohjelmantekijöiden mielestä luonnollistamista. Valitut ovat tietysti kiehtovan kontrastin aikaansaamiseksi cyberpunkkareita, riikinkukkohomoja tai ns. Sheila-luokkaa edustavia lähiökisuja. Näytetään ennen- ja jälkeen-kuvia, haastatellaan itse muuttujaa ja hänen ystäviään ja osoitetaan, mitkä kohdat muuttujan omassa tyylissä ovat ongelmallisia - epäluonnollisia? Tämä kaikki tehdään nokkelasti robottityyppisen naisäänen ohjeistamana, mekaanisten surinoiden ja muiden avaruusajan äänitehosteiden ryydittäessä kuvakerrontaa. Tämän jälkeen seuraa ohjelman arvelluttavin osio. Joillekuille satunnaisesti valituille (tai ainakin satunnaisuuden illusiota huolellisesti katugallup-ympäristön ja vastaavan rekvisiitan avulla vaalien esitetyille) vastakkaisen sukupuolen edustajille näytetään muuttujan kumpiakin kuvia, minkä jälkeen heiltä kysytään, mitä seuraavista haluaisivat tälle henkilölle tehdä: lempiä, kosia vai välttää. Sama kysymys esitetään luonnollisesti myös päähenkilölle itselleen - ja sitten näytetään sellaisia yllättyneitä ja hepnaadilla lyötyjä ilmeitä, kun henkilö kuulee muiden ihmisten mielipiteitä kummastakin lookistaan. Poikkeuksetta ulkopuoliset hahmot pitävät luonnollistetusta lookista enemmän, kun taas itse muuttujat tuntuvat preferoivan itse valitsemaansa ja ylläpitämäänsä tyyliä - ja hyvä näin.

Olen muutenkin aivan äärimmäisen allerginen tällaisille tyyliauktoriteeteille kuten se ruotsalainen blondi bloggaaja ("naisten ei koskaan pitäisi sitä-ja-tätä", nimeltään ehkä Ebba-jotain) ja keitä näitä nyt on, jotka koppavasti vain kertovat, millä ihmeen lihaksilla?, mitä kenenkin tulisi ylleen pukea ja mille kulloinkin näyttää ollakseen oikeanlaisia. Tämä sarja kuitenkin räjäytti vähäisenkin ymmärrykseni seinille kuin Glock 19:n piippua imemään erehtyneen actionagentin apulaisen aivot: miksi tätä tehdään? Kenelle? Mikä pointti? Kuka tätä katsoo ja minkä vuoksi? Suomeen se on selvästikin saatu osana jotain timantinkovaa ohjelmapakettia, tämän verran kavaltaa itse ohjelmapaikkakin.

Että menestyäkseen ihmisen tulee olla laskelmoiva, manipulatiivinen, röyhkeä ja kovaääninen opportunisti. Sitäpä en tahtoisi millään niellä, mutta mitä muutakaan tämäntyyppiset ohjelmat maailmastamme kertovat. En viitsisi oikein edes miettiä sitä toista puolta: että millaisessa todellisuudessa elävät kokevat juuri tällaisen materiaalin viihdyttäväksi ja ihan seuraavat tätä kamaa. Niitäkin ihmisiä on oltava, eihän moista muuten tuotettaisi.