Kävellessäni kaupasta kotiin jouduin peruuttamaan kadun varteen pysäköidyn ja lumen kuorruttaman auton tuulilasin eteen uudestaan käveltyäni ensin jo kertaalleen ohi. Joku oli piirtänyt lumeen tekstin "NUSSI ENEMMÄN ÄMMÄ!" ja sekin nauratti. Tulipa mieleen sellainenkin juttu, miten joku paljasti joskus raaputtaneensa "miss u" sellaisen auton tuulilasin riitteeseen, jota luuli minun ajopelikseni. Vähänkö sen auton omistaja on hämmästynyt aamulla, jos edes on huomannut. Ehkä se on jopa joutunut selittelemään.
Välillä mietin, että jos ihminen on viettänyt valtaosan aikuiselämästään itsellisenä, niin miten se muistaa asioiden olevan toisin, jos se joskus joutuu suhteeseen. Miten esimerkiksi minä muistan olla pussailematta baarissa jotakuta vain koska se juuri sillä hetkellä tuntuu hyvälle idealle? Ehkäpä sitä kannattaa murehtia sitten, jos joskus on aidosti sen murehtimiseen aihetta.
Viime aikoina olen katsellut hurjasti värikkäitä ja äärimmäisen eläviä unia. Yhdessä seurustelukumppaninani oli mies, joka muistutti sangen paljon Petteri Summasta ja oli helvetin kova ruikuttamaan kaikesta. Minä katselin sitä kaveria jostain matkan päästä ja mietin että olenpa valinnut todella paskasti.
Yhdessä toisessa taas olimme Mogulin kanssa raitiotievaunussa. Moguli näytti jotenkin tavattoman kuluneelle ja harmaalle ja sanoi jotain että haluaisin katkolle. Tämä toimi laukaisimena siihen, että takapenkiltä ponnahti kaksi palomies-sairaankuljettajaa napaten Mogulin väliinsä että nyt mentiin! Seuraavana päivänä oli pakko tarkistaa, että mies on tosielämässä vielä vapaalla jalalla ja muutenkin suunnilleen ok.
Huomisaamun treeneissä selviää, pääsenkö luistelemaan ensi kuun lopussa pelattavaan bouttiin. Jännittää älyttömästi, vaikkei tietenkään kannattaisi. Hyvin se on tähänkin saakka mennyt ja jos ei mene, niin mitä välii ei mitään. Jotenkin vain haluaisin olla hyvä, paras sakko ja koko lailla taitava derbytyttö muutenkin. Vanha kunnon miellyttämisenhaluhan se siellä.
On sellainen tasainen olo, hyvässä ja pahassa. Maailma pysyy paikoillaan ja vierii verkalleen eteenpäin, kun vain muistaa hengittää eikä katso jalkoihinsa.
EDIT: Paskaa. Olisin halunnut sisällyttää tähän tekstiin sen sydänmuodostelman (tiedättehän, pienempi-kuin-merkki ja kolmonen) tuonne alkuun, mutta yhtäkkiä Blogger tulkitseekin sen joksikin koodiyritelmäksi ja niin kaikki on taas piloilla.
2 kommenttia:
Mulla on myös varsin jännä unimaailma, kaikki tämä yhdessä yössä:
1) olin päättämässä lukiota. Kysyttiin miten noi äidinkielen tunnit, sä olet ilmoittautunut tuolle yhdelle kurssille, onko paljon poissaoloja. Mietin mielessäni, että en oo ollu tunneilla yli kymmeneen vuoteen, joten poissaoloja saattaa olla kertynyt. Pahus! Pakko siirtyä seuraavaan uneen.
2)Olin skeittaamassa. Jota en siis tunnetusti osaa, mutta jostain syystä laudalla oli pakko liikkua. Liukuessani laudan päällä mahallani pitkin jalkakäytäviä, ajattelin tilanteen olevan niin kiusallinen, että pakko siirtyä taas seuraavaan.
3) Olin Huippumalli haussa- kilpailun alkukarsinnoissa. En kyseenalaistanut osallistumistani. Tai no, olin kyllä hiukan yllättynyt. Siinä oli rakennettu sellainen oviaukko korkeudella 174. "Ja tähän täytyy osua, muuten ei pääse jatkoon" Muistan ajatelleeni, että tästä ei nyt näköjään tule mitään. Mä herään ja lähden töihin. Niin myös tein.
-s-
:D hohotan ääneen. ei noi unet niinkään vaan toi sun rationaalinen reagointi: tämä on paskaa, next! kiva kyl et muutkin uneksii, yleensä jengi vaan kommentoi että höh, mä en ikinä näe mitään ja miks sulla on noin värikäs unielämä.
Lähetä kommentti