Viime päivinä on ollut puheena se, mikä ihmistä kiukuttaa ja mistä se suuttuu ihan tosissaan. En yrittämälläkään keksi kovin montaa asiaa, joista sulaisi laatikko ihan totaalisti: petkutetuksi ja / tai hyväksikäytetyksi tuleminen, piittaamattomuus ja kapeakatseisuus, eläinten huono kohtelu, ihmisten silkka (tahallinen) tyhmyys. Siinäpä ne.
Sen sijaan monetkin pikkuseikat ärsyttävät raivoon saakka. Tänään esimerkiksi:
- termi "poikaystävä"-jotain muodista puhuttaessa. Tiedättehän: poikaystäväfarkut, poikaystäväjakku, tätä rataa. Se herättää minussa mielikuvia juuri niistä pahamaineisista hipstereistä, jotka graafisesti leikatuissa pottatukissaan ja hikisissä amispensseleissään ja wet look -leggareissaan ja lepakkohihaisissa tyhmissä säkkimäisissä koltuissaan kohentavat rumia muovisia kasaripokiaan etusormellaan ja hymyilevät ironisen tiedostavasti.
- itsetarkoituksellisen kärjistävät puolesta-vastaan -artikkelit, joissa kaksi täysin vastakkaista mielipidettä on kutsuttu "keskustelemaan". Kumpikin osapuoli on kaivautunut penseisiin torjuntapoteroihinsa, vailla aikomustakaan avartaa katsantokantaansa saati liikahtaa tuumaakaan uusille, keskiarvoisille vesille. "Keskustelu" on tympeää ennakkoluulokavalkadia vailla mitään todellista vuorovaikutusta saati aitoa pyrkimystä jonkin lähtökohtiaan suuremman ja ennalta kartoittamattoman synteesin synnyttämiseen. Sellaisen seuraamisesta tulee itsellekin infantiilin inttäväinen olo, jolta ei jää energiaa enää edes oman yhteenvedon tekemiseen.
- ihmisten taipumus yleistää omista kokemuksistaan globaaleja maksiimeja. Jos Laura Honkasalo (joka viimeisen kahden viikon aikana on esiintynyt varmaankin kaikissa mahdollisissa aikakauslehdissä uuden, ilmeisesti avioerolapsen elämää luotaavan romaaninsa tiimoilta) on traumoittunut vanhempiensa avioerosta niin, että vetoaa siihen vielä 35 vuotta myöhemminkin, tarkoittaa se lähinnä sitä, että a) kyseiset vanhemmat ovat hoitaneet eronsa paskasti ja b) Honkasalo itse saattaisi hyötyä esims terapiasta tai muista psyykeä luotaavista työkaluista. Lisäksi tiedän olevani suunnattoman pinnallinen, pikkumainen ja merkityksettömiin yksityiskohtiin takertuva edes mainitessani tämän, mutta sanon sen silti: miksei, oi miksei se halua nyppiä kulmakarvojaan?
- maltilliset unelmat ja väärä vaatimattomuus. Ei pidä tulkita väärin: maltillisissa unelmissa ei sinänsä ole minkäänlaista vikaa, ei toki. Mutta jos ihmisellä on ammatillista kunnianhimoa ja se sen (tai mitä motiiveja nyt ihmisellä ikinä voikaan olla) ajamana hakeutuu vaivaa säästelemättä tositv-ohjelmaan, joka kantaa nimeä Muodin huipulle, sen kaikkien aikojen unelma ("jos sais kaiken mitä vaan toivoo") ei vain voi olla päästä Karl Lagerfeldtin apulaiseksi. Ei ihan oikeasti voi.
Yksi mukavimmista tietämistäni asioista syksyn saapuessa ja iltojen pimetessä on ihmisten vakoileminen. Kävellä pitkin kaupungin katuja ja tähyillä vaivihkaa sisään valaistuista ikkunoista. Kuvitella, millaista elämää kussakin kodissa vietetään, millaiset ihmiset siellä rakastavat ja rähjäävät.
Samasta syystä tuntuu hyvälle kotiin päästyään laskea kaihtimet ja sulkea maailma ulos. Käpertyä omaan sänkyyn, omaan elämäänsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Sulla on kaunis mieli. Mutta mikvit on hikinen amispensseli?
:D repesin edellisen nikille ääneen. sillä on osuva mieli sitten. ja pakko tulla tähän pätemään, että varmaan viiksiä tolla haetaan.
en jaksa blogata itse tästä, mutta kerronpa täällä, että pidennykset tuli tänään postissa ja olen edelleen siitä syystä hereillä, koska en malta olla pitämättä niitä päässä sukien niitä ja entaen niiden hivellä selkää ja käsivarsia. noi on NIIN hienot!
aaawww, kiitos Pyl! kiitoksista ja sitten tuosta tribuuttinickistä, joka tosiaan sai mutkin hymähtelemään huvittuneesti :)
ja nuu on oikeassa, viiksiähän tuolla tarkoitetaan. tiedättehän, sellaisia niistetyn näköisiä, alati hieman kosteita eikä vahingossakaan mihinkään suuntaan trimmattuja, epätasaisesti kasvavia huituloita.
ja ojooooooj, mun NIIN pitää nähdä sut PIAN, koska tahdon nähdä sun uuden ruoskan! millon, MILLON?!?
niin siis tästä lauantaistahan oli puhetta jos sun suunnitelmat muuttuu, eli miten on niiden laita? muuten vois tähtäillä ehkä siihen lokakuun ekaan vkonloppuun :)
oi, mikä mainio kuvaus hipstereistä, noista aikamme, öö, hmm...
luulin hikisillä amispensseleillä tässä yhteydessä (ihan oikeasti) tarkoitettavan niitä maalaukseen tarkoitettuja vehkeitä, joita roikkuu jokaisen sellaisen hipsterin kaulassa, joka on vienyt siitä typerästä ristikorusta diggailun pidemmälle, suunnittelija kun on sama.
kyse siis tästä:
http://4.bp.blogspot.com/_nxRA4Rt9BlA/SYmQWZ3vcnI/AAAAAAAADwA/anIauLIUjGQ/s320/IMG_4135.JPG
EI EI EI
tästä huolimatta mitä mukavimmat viikonlopputoivotukset!
ei hyvää yötä noita koruja! en oo tollasta ennen nähnytkään, ihan kuin repis itse olisi hieman hipsteriin kallellaan... ;) vaan ei se väärin ole, toisinaan menee viisaskin vipuun! ja mitä hilpeimmät viikonvaihteet myös sinne!
Mä luulin että hipstereillä tarkoitit noita muotiblogityttöjä, jotka sopii kuvaukseen muuten täydellisesti: mutta että niillä on hikiset amispensselit? Omg, Frida Kahlo oli hipsteri!
Syvennyn miettimään tätä Musen MK Ultran äärelle.
hei. keskitytääs nyt. ei tytöillä tietty pensseleitä ole, mutta hipsteritpä voivat olla kumpia vaan! just sitten muse ja mew sekä kaikki maailman indieksi luokiteltava musa jäi puuttumaan tosta kuvauksesta, vaikka sen ensin siihen meinasinkin ympätä. onneksi osaatte itse solmia irralliset langanpätkät.
Lähetä kommentti